reissu

Anteeksiantamatonta olla kirjoittamatta nain pitkaan. Korjaan tilanteen nyt kun siihen on taas mahdollisuus. Kuvia joudutaan odottelemaan uuden vuoden yli, silla lappari otti ja hajosi, lisaksi netti on hidas. Kehittelen vaihtoehtoisia menetelmia. Asiaan! Lento Tawaulle sujui ongelmitta ja sielta jatkettiin valittomasti kiinteahintaisella taksilla Sempornaan, pikkuruiseen mutta vilkkaaseen satamakaupunkiin. Perille paastiin sen verran myohaan, etta veneita ei kulkenut enaa Singamatalle. Koitettiin ensin saada majoitus Sea Fest Hotellista, mutta sattumoisin juuri kyseiselle paivalle osunut muslimien uusi vuosi esti halvimpien huoneiden saamisen. Vaihdettiin Hilton-tasosta kadun toisella puolella olevan dormitoorion sopuhintoihin (ja nariseviin moykkypatjoihin). Aamulla paastiin Singamatan satamaoffiisin kautta veneella itse resortille. Paikka on rakennettu muutaman kilometrin paahan rannasta ja killuu riutan paalla polkkyjen varassa. Dormitorion hinta on 40 ringiittia (noin 8e) per yo per henkilo, dubbelrummetissa 60 ringiittia ja muurahaiset kaupan paalle (Petteri ja Liisa voivat elaboroida jahka ehtivat :). Hintoihin kuuluu kuljetukset Sempornaan ja takaisin, aamupala, lounas, paivallinen, seka loppumattomat varannot kekseja, kahvia ja teeta. Lisaksi Open Water Diver -kurssi on Singamatalla jarkkyhalpa: 800 ringiittia miinus kaksi yota, vain noin 160e! Vietnamissa pyydettiin huomattavasti suurempia summia, joten kurssin lykkays Malesiaan osoittautui oikeaksi valinnaksi. Hahhah, yksi paikan vastaanoton tytoista tuli juuri kertomaan hyvin hengastyneena nettikahvilaan (varmaan etsinyt ympari Sempornaa meita), etta ovat hukanneet yhden sukelluskeikan maksut. Onneksi loysin oman kuittini, Pate heitti omansa juuri tana aamuna menemaan. Lahdemme selvittamaan tilannetta. Singamatan loppuselvitys seuraa ASAP, vamonos! Ja pahoittelut! Ville

Noniin paparazzion Singamata-selvitys jatkuu. Loydettiin Kota Kinabalusta hyva netti, mutta lappari on edelleen seis. Pate elaboroinee enemman uuden vuoden vuorikuvioita, nyt kiireesti takaisin astialle. Singamatalla vietetty aika otti nopeasti karkisijan reissun hinta/laatu/tunnelma-akselilla. Vahaan tyytyvaiselle ja vahaan tottuneelle matkaajalle paikka tarjoaa massiivisen yliannostuksen puhdasta parhautta (liioittelen vain aavistuksen). Lahialueen resorteilla henkilokuntaa on kielletty puhumasta asiakkaiden kanssa ja asiakas ohjataan aina vastaanottoon. Henkilokunta oikein yrittaa olla mahdollisimman nakymattomana, jolloin asiakas ei vahingossakaan tunne oloaan aidosti tervetulleeksi ja kotoisaksi. Singamata on virkistava poikkeus! Huomenet ja morot toivotetaan useampaan kertaan etunimella. Hiljaisempana paivana kutsutaan samaan poytaan syomaan ja puhutaan paivan polttavista puheenaiheista. En voi aivan varmaksi sanoa, mutta allekirjoittaneen hymykuopilla saattaa olla jalleen vaikutusta asiaan. Joka tapauksessa yhdentoista paivan aikana tutustuttiin ja ystavystyttiin siina maarin, etta lahtopaivana vastaanoton tytot yrittivat viimeiseen asti estaa minua lahtemasta! Herasin oikeastaan joka paiva aamu-uinnille ennen auringonnousua, yleensa uin puolikkaan Singamatan mitan auringon noustessa. Sitten aamupalaa, jonne respan tytot jo innokkaasti kutsuivat. Jos kyseessa oli sukelluspaiva, niin sitten sukeltamaan, muutoin luin kirjoja tai otin aurinkoa lounaaseen asti. Lounaan jalkeen sukellukset jatkuivat tai vaihtoehtoisesti luin lisaa kirjoja tai otin aurinkoa. Silloin talloin kavin uimassa tai snorkkeloimassa. Tiedan, raskastahan se oli. Rangaistuksena selka paloi karrelle, mutta nyt on erittain vakuuttava kokovartalorusketus hanskassa! Singamatan syomapuoli on erinomainen. Aamupalalla on paahtoleipaa (jos generaattori toimii niin leivat voi paahtaakin!), jonka paalle vapaavalintaisesti hilloa, tomaattia, kurkkua yms. Joskus lisukkeena nakkeja ja kananmunia, makean papusoosin jatin yleensa valiin. Lounaaksi saatiin yleensa riisia, nuudeleita, merenelavia ja kanaa/possua, kasvismoodia unohtamatta. Paivallinen oli jonkinlainen variaatio lounaasta. Kaikki ateriat ovat buffettimallia, ja yleensa tuli syotya liikaa kuin liian vahan. Ruoka ei loppunut kertaakaan kesken. Joudun pitamaan pienen siestan ja pohtimaan Singamatan muita aspekteja, osa kolme seuraa myohemmin tanaan. Jos saan lapparinrutkun toimimaan niin Singamatan ja uuden vuoden kuvat tulevat lisaboonuksena. Ville

Lappari on paastanyt viimeisen kuolonkorahduksensa :( Kaikki kuvat ovat onneksi viela ulkokovolla ja parin ekan kuukauden kuvat viela dvd:lla, ei syyta huoleen. Lapparinomistajaa sen sijaan hieman v*tuttaa. Sain pienen saadon jalkeen rensselit asennettua hostellin koneelle, joten kuvia ja yksi videokin on luvassa pikapuoliin. Ajattelin omistaa muutaman kappaleen sukellukselle. Ennen reissua en aikonut kurssia kayda, mutta rikollisen halpa hinta kaytannossa pakotti siihen. Enpa oikeastaan ehtinyt katua paatosta yhtaan, silla patemaiset liekitykset iskivat valittomasti kaaliin kun paasi ensimmaisen kerran veteen scuba gearin kanssa! Kurssi kestaa kolmisen paivaa, ja aluksi aloitetaan katsomalla parin tunnin mittainen video, joka on kaytannossa sanasta sanaan aaneen luettu ja kuvalla varustettu versio oppikirjasta. Toisena paivana laitetaan rensselit niskaan ja peruutetaan veteen. Sitten harjoitellaan sukelluksessakin melko tarkeaa hengittamista, syvaan ja rauhallisesti. Lisaksi opetellaan kaikenlaisia hyodyllisia juttuja veden alla, kuten maskin ja ilmaletkun poistoa ja palauttamista, seka ilman loppuessa kaverin letkun jakamista. Veden alla hengittamiseen joutuu hetken totuttelemaan: Petterin kanssa todettiin, etta selviytymisvaisto vastustaa ilman vetamista jos suu on veden alla. Itsella tahan auttoi snorkkelointi Vietnamin puolella, joten kurssin aikana minkaanlaisia ongelmia ei ollut. Yksi ruotsalainen sen sijaan panikoi todella pahasti ja joutui useaan otteeseen keskeyttamaan opetussessiot ja ottamaan huilia. Lahdimme Singamatasta ennen kuin mies oli paassyt edes kahteentoista metriin, joten pahoin pelkaan etta kesken jaa. Kolmantena paivana tehdaan ensimmaiset oikeat sukellukset diippiin, 18 metrin syvyydessa pinta on jo aika kaukana. Kaytiin Sibuan-saarella, joka on kuin suoraan Aurinkomatkojen esitteesta. Paikalliset asukkaat ihmettelivat kovasti, ja tarjoutuivat hakemaan palmusta kookoksen yhdella ringitilla. Mutta sukellushan on eri hienoa! Jonkinlainen rauhallisuus valtaa kehon ja mielen. Vesi vastustaa liiketta tehokkaasti, joten on polskittava hitaasti. Mita rauhallisemmin etenee, sita vahemman kuluu happea. Kun kelluvuus on hanskassa, voi antaa kevyen virtauksen vieda koralliriutan vierta eteenpain ja vain ihailla kasittamattoman yksityiskohtaista maisemaa. Valilla joku uteliaammista haista tulee lahemmas kummastelemaan, mutta antaa kummastella! Jopas tuli pimeaa, valtava Jackfish-kolonna vyoryy ylitse ja pimentaa auringon. Iso kilppari! Ei tata oikein voi sanoilla kuvailla, menkaa itse kokeilemaan! Elamani parhaat yksitoista paivaa... Ville