reissu

Reissun viimeiseksi maaksi jäi lopulta Kaakkois-Aasian lungeista maista lungein, Laos. Ensimmäisenä operaationa Laosiin laskeuduttua oli viisumin ostaminen lentokentältä. Yhtä passikuvaa ja 35 dollaria vastaan se kävikin varsin nopeasti ja vaivattomasti. Kun on viimeiset 5kk nähnyt pääkaupunkeja kuten Peking, Manila, Kuala Lumpur ja Singapore, oli Vientianeen saapuessa todella outo fiilis. Tässäkö tämä paikka tosiaan on? Kaupungin rapiat 200,000 asukasta tarkoittaa että ensimmäistä kertaa sitten reissun alkamisen Helsinki tuntui isolta paikalta. Erittäin virkistävää. Lähestulkoon kaikki olennainen on kaupungissa kävelymatkan päässä, mikä on hyvä, sillä julkisessa ei ole kehumista. Takseja näkee siellä täällä, mutta pääasiassa julkista liikennettä hallitsee tuktuk-mafia, joiden kanssa hinnoista saakin sitten vääntää kättä vaikka koko päivän. Luang Prabangissa lopullinen tuktuk-hinta ratkaistiin kertaalleen ottamalla kuskin kanssa vanha kunnon KPS. Kävellessäkin saa kyllä varoa auki olevia viemäriaukkoja ja muita ansoja, eli helppoa ei ole aina eteneminen näinkään. Myös turistien määrä yllätti, pidin Laosia jotenkin niin vähemmän turistimaana että pääkaupungissakin olisi hiljaista, mutta kadulla vastaan tuli kyllä melkeinpä enemmän valkonaamoja kuin paikallisia. Laos on entinen ranskan siirtomaa ja patonkimaan vaikutus näkyykin monessa paikassa. Kadunnimet ovat yleensä Rue jotakin, täytettyjä patonkeja löytyy joka kadunkulmasta ja puistot ovat täynnä petankinpelaajia. Oman kulttuurin puolelta taasen kaupungista löytyy temppeliä ja stupaa joka lähtöön, mutta mikäli näistä ei jaksa hirveästi syttyä, löytyy melko lyhyen bussimatkan päästä ainakin omasta mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempi nähtävyys, Buddha Park. Viitisenkymmentä vuotta vanhassa puistosta löytyy jos jonkinmoista skulptuuria, joista monet ovat oikeasti varsin hienoja. Kaupunki on syntynyt Mekong-joen rannalle, ja sinnepä matkailijankin suositellaan menevän illalla syömään ja ihailemaan auringonlaskua. Tällä kertaa olosuhteet eivät olleet kuitenkaan aivan otolliset, sillä koko joenranta-alue oli pelkkää rakennustyömaata juuri aloitetun puistoprojektin vuoksi. Lisäksi Laosissa harrastetaan tähän aikaan vuodessa todella laajamittaista slash and burn -viljelyä eli tuttavallisemmin kaskeamista. Näinpä suurkaupunkien smogin sijaan ilma täyttyy ihan rehellisestä savusta, jonka takaa saa välillä aurinkoakin ihan etsimällä etsiä. Pari päivää kaupungissa riittää varsin hyvin olennaisen näkemiseen, jonka jälkeen voikin suunnata joko sillan yli Thaimaaseen tai jatkaa Laosin valloitusta etelään tai pohjoiseen. -Petteri